Sairasloman tunnelmia, part 3.

Viimeiset kaksi viikkoa menossa. Elämä alkaa hymyillä - tänään on neljä viikkoa leikkauksesta ja olo on aika hyvä. Lisäksi tasan kuukauden päästä on tuparit, kahden kuukauden päästä koittaa lähtö Portugaliin ja kolmen kuukauden päästä on ah-niin-odotettu joulu! Lisäksi loppuvuoteen mahtuu yhteensä ainakin seitsemät syntymäpäivät, jollen nyt unohtanut jotakuta...? Tekemistä riittää, mutta se ei haittaa ainakaan allekirjoittanutta - kyllä tämä kotona makoilu jo riittää!

Syksyn tullessa ja valon vähentyessä voi huomata, miten olennaista valaistus on. Meillähän puuttuu sähköt vielä makkarista ja olkkarista, joten kynttilöitä on tullut poltettua. Tunnelmallista illanviettoa! 

Valonlähteiden lisääntyessä myös lämmönlähteet lisääntyy - keittiön uusi lattialämmitys on "korkattu" käyttöön ja toimivaksi todettu. Koiratkin viihtyvät keittiön lattialla selvästi aiempaa kauemmin... 

Leivinuuni odottelee paria uutta nokiluukkua, jotka mahdollisesti saapuvat tähän taloon huomenna. Viikonloppuna varmaan saadaan polttaa ensimmäiset pesälliset siinä taas pitkästä aikaa ja saadaan samalla testata, miten uusi muurauspinta toimii. 

Viime viikolla tehtiin (oletettavasti) vikoja pihatöitä, eli siis kaverini tuli käymään ja toteutti orjallisen tahdikkaasti ne työt, mihin häntä käskytin. (KIITOS!) Sen seurauksena muutamat pensaat saivat taas kyytiä ja pihasta tuli astetta siistimpi jälleen kerran. Yksi suuri muutos oli heti ulko-oven läheisyydessä ollut syreenipuska (tai sellaiseksi sitä veikattiin), jota en saanut alkukeväällä puoliskon käskystä kaivaa pois. Kuuluisat sanat taisivat olla "Katotaa nyt tää kesä." 

No minä katsoin. Näin. En pitänyt. Joten se sai lähteä. Puolustuksekseni esitän alla olevat kuvat ja totean, että kyseinen reuhka ei missään kohtaa kesää kukkinut. Lisäksi sen "sisällä" kasvoi kaksi pikku vaahteraa. Turha puska.

Before

After. Paljon avarampi, ja ensi vuonna istutetaan vähän nurtsia tuon multakuopan tilalle niin se on siinä.

Kiitos myös veljeni vaimokkeelle, joka luuli tulevansa kahvittelemaan, mutta löysikin itsensä pian imurin varresta. Siivoaminen kun ei ole puoliskon lempipuuhia (todella lievä ilmaus) ja itse en ole saanut paikkoja puunata, joten kieltämättä pikkuinen imurointi tuli tarpeeseen. Saattaapi olla, että sairaslomani jälkeen meillä ei käy enää ketään, koska kaikki täällä käyvät joutuvat töihin....

Itse aloitin myös pikkueteisen viimeistelyn maalaamalla ulko-oven sisäpuolen. Työtä on tehtävä ärsyttävän varovasti, mutta itselläni ei ole päivisin muuta kuin aikaa, joten ei periaatteessa haittaa, että neliön maalaaminen viel kaksi tuntia. Hyvä siitä tulee! Tämän lisäksi olen aloittanut toden teolla uuden harrastuksen, geelikynnet. Inspiraatio iski muutama kuukausi sitten, ja nyt olen hommaan täysin koukussa. Uusia tarvikkeita tulee tilattua harva se päivä, kivaa puuhaa!

Värikokeiluja

Ja loppuun tietty kuulumiset lapsosiltamme. Sain vihdoinkin ikuistettua Danan huolehtimassa pennustaan. Ja kyllä, meidän kleini ilmeisesti todella luulee, että tuo 25kg möhkäle on hänen vauvansa. Yksi suuri intohimo on korvien putsaaminen, mutta hei, tästä hommasta on hyötyä! Eläinlääkäri nimittäin totesi viimeksi Pipan korvia katsoessaan: "En oo varmaan ikinä nähnyt näin puhtaita korvia!" Hän saattoi naurahtaa hieman, kun kuuli millä menetelmällä neidin korvat putsataan....

Sairasloman tunnelmia part 2 : Vatut vattuun!

Sairaslomasta on nyt mennyt aika tarkkaan puolet - vielä pitää kolme viikkoa lusia kotosalla. Yllättäen en ole tehnyt mitään minkään eteen, lähinnä katsonut erinäisiä tv-ohjelmia, leffoja ja välillä riipustellut koulutehtäviä. Viime viikonloppuna puolisko päätti kuitenkin saada jonkin aktiivisuuspiikin, ja alkoi ajamaan (hyvin villiksi päässyttä) nurmikkoa. Tämän jälkeen hän toteutti kauan pyytämäni toiveen - otti lapion ja kärryt, ja alkoi kaivaa sieltä, mistä minä käskin. Meillä kun on pihalla "pari" juttua, mitkä ovat olleet TO DO-listalla jo jonkin aikaa, ja itseäni on syönyt suuresti, etten pysty niitä hoitamaan. Mutta nyt puolisko suostui pari tehtävää suorittamaan!

Aloitettiin villiintyneiden vattupuskien pois kaivamisella. Kuten kuvastakin ehkä näkee, vattupuskien sijaan ne olivat lähinnä kasoja heinää, missä oli pari vatunoksaa pystyssä. Eikä niistä oikein marjojakaan tullut, joten  ne saivat lähteä.

Lisäksi vattuset olivat tehneet pikkuisia vauvoja ympäri pihaa, jotka sitten samalla otettiin pois. Surullisen koomisia näkyjä, yksi oksa pystyssä siellä täällä...

Puolisko ei kuitenkaan yksin joutunut toimimaan, minä avustin! Eli minä osoitin mikä puska pitää poistaa, puolisko kaivaa sen lapiolla pois ja repii oksat yms kärryihin. Itse otin tarttumakepeilläni lähistöltä ylimääräisiä ruohotupsuja kärryihin! (Tuo tarttumakeppi on siis sairasloman ajaksi saatu kepakko, jolla pitää poimia kaikki maahan tippuneet asiat, kumartaminen kun ei ole sallittua.) Voin vain kuvitella, miten huvittavalta tämä touhu on näyttänyt... Heilun tuon kepakon kanssa nostellen yhden-kaksi keppiä ja esitän, että olen tehnyt suurenkin työn.. No, siinä on ollut ohikulkijoilla katsomista. :)

Tämän lisäksi puolisko sahasi parit ylimääräiset oksat pois ja siivosi pihan muustakin ylimääräisestä tavarasta. Kyllä tuli siistiä taas pitkästä aikaa!