OKT-elämää

Omakotitaloasujan työ ei koskaan lopu.

Lause, jota olin kuullut useasti muun muassa vanhempieni ja muiden tuttavien suusta. Koskaan ei sitä uskonut. Ehkä nurmikkoa pitää leikata ja lunta luoda, mutta entä sitten? Mikä tämä suuri haloo on mistä puhutaan. Mikä ihmeen työ?

Noh... Eipä aikaakaan oman talon avainten saannin jälkeen, kun todellisuus alkoi iskeä päähän. Ja melkoisella lekalla iskikin.

Se projekti, jonka piti olla "pikku pintaremontti" venahti ihan mahdottomaksi. Kevyt lattian hiominen vei viikkokausia. Koolauksen ollessa puolessa välissä huomaat ensimmäisen olevan kaikkea muuta kuin passissa. Kattolistat loppui kesken, ahdistusv*tutus.

Remontin jälkien "vikaa" siivousta huomasi tekevän säännöllisesti parin viikon välein. Tälläkin hetkellä näen sitä perhanan pölyä keittiön katossa. Kattolistat puuttuu osittain edelleen. Matto on liian pieni, valo on huono ja pöytä tyhmän värinen.

Kaikesta tästä huolimatta, mitä mä teen nyt?

Suunnittelen tulevaa aitaa. Esikasvatan tomaatteja, etsin uusia verhoja. En edes mieti jotain kattolistoja.

Sen sijaan, että stressaisin siitä, mikä puuttuu, olen vihdoin oppinut nauttimaan siitä, mitä on.

Esimerkkinä ylläoleva kuva makkarin tän hetkisestä tilasta. Kaikki tossa kuvassa on tehty itse. Seinät, tikapuut, sängyn kasaus, valon asennus, sisustus. Kaikki. Ja kyllähän tossa mielellään köllii.

Jotenkin sitä oletti, että remontti sujuu tuosta vaan. Ongelmia ei tule, suunnitelmat pitää, budjetti alittuu ja koko talo uusitaan hetkessä. Yllätys, ei se mennyt niin. Meillähän on (ja tod.näk. tulee vielä jonkin aikaa olemaankin) rakentamaton tila alakerrassa ja ullakkotila yläkerrassa, jotka remontoidaan ehkä aikaisintaan vuonna 2045 (?)

Alussa se ärsytti. Mun koti on remonttityömaa vielä vuosia. Ei ole sellaista täydellistä sisustuslehtien kotia, jossa jokainen nurkka olisi puunattu ja pölytön. Mitä tää on!? 

No, se on elämää.

Kaiken kaikkiaan, reilun vuoden verran asumista tässä talossa takana. Sen lisäksi, että tiedostan nykyään olevani täysin kotihiiri, tunnustan myös nauttivani siitä, että baariin menon sijaan kulutan viikonlopun koulimalla tomaatintaimia ja katsomalla elokuvaa.

Omakotitalossa työ ei lopu, nyt tiedän sen itsekin. Ja se siinä onkin ehkä parasta.