Tee-se-itse sisustustikkaat

Mammani sanoin: Hellurei ja hellät tunteet ! Täällä taas, blogia on tullut kirjoiteltua surkean vähän, kun aika tuntuu vain lipuvan käsistä. Mutta täällä ollaan, ja nyt tsemppaan kirjoitusteni kanssa!

Tämä viikko on ollut hyvin siivouspainoitteinen: keittiön siivous, olkkarin järjestely, alakertaa kuntoon... Kaikkea tällaista pientä. Lisäksi ollaan aseteltu ihania sisustusesineitämme esille (lue: minä laitoin kaikkea pikkukrääsää, kuten possupatsaan näkyville) olkkariin, jotta sinnekin saadaan vähän eloa. (possupatsas on suloisempi, miltä se kuulostaa. Otan joskus siitä kuvan!)

Tämän lisäksi odotettu vaihtolava saapui pihalle, joten nyt ollaan heitetty pois kaikkea krääsää sisältä ja ulkoa. Kevyestihän tuo iso lava täyttyi, ja nyt tuntuu siltä että varastot ja pihakin ovat (suurinpiirtein) siistejä!

Sain myös yhden projektini loppuun. Puoliskolla on nimittäin suorastaan herttainen tapa vaihtaa vaatteet; uudet kaapista, vanhat lattialle. Lattialla olevat vaatteet menevät yhden yön jälkeen pesukuntoisiksi, koska koirat tykkäävät kiehnätä niissä... Tästä ärsyttävästä tavasta inspiroituneena päätin toteuttaa yhden sisustushimoni; sisustustikkaat.

Sisustustikkaista on itseasiassa puhuttu jo edellisessä kodissa, johon himoitsin saavani tällaiset tikkaat. Puolisko ei innostunut ideasta, eikä siis suostunut projektiin osallistumaan. Onneksi nyt varastosta löytyi muutama heinäseiväs, joten päätin toteuttaa ideani vihdoinkin itse!

Työvaiheet ovat hyvin yksinkertaiset:
1. Hanki seipäitä.

Itselläni oli käytössä kolme seivästä; yksi askelmia varten ja kaksi pystypuiksi. 

2. Sahaa seipäät haluttuun mittaan. 

(Ei pakollinen vaihe: Veistä puiden päät suunnilleen saman mallisiksi.) Itse tein näin, koska pidin toisen seipään (kuvassa ylempänä) päästä ja halusin toisesta suurinpiirtein samanlaisen.

4. Maalaa.

Itse käytin tähän tarkoitukseen samaa Futura Aquaa, joilla on nyt tehty jo peilin reunus ja yöpöydät. Halusin seipäisiin epätasaista pintaa, en siis missään nimessä tavoitellut koko valkoista lopputulosta. Sen sijaan pyrin epämääräiseen, kulutetun näköiseen pintaan, jotta seipäät voisivat edes etäisesti muistuttaa vanhoja seipäitä. Tämä onnistui yllättävän hyvin, sillä maalatessani levitin maalia hyvin varovasti ja ohuelti. Lopuksi vedin koko seipään kertaalleen nukkaamattomalla kankaalla, jotta ylimääräiset lähtevät pois. Lopputulos miellyttää ainakin itseäni, toivottavasti kuva selventää edes vähän.

5. Ruuvaa poikkipuut kiinni.

Itse toteutin poikkipuiden ruuvaamisen tikapuiden takaa. Syy tähän on se, etten halunnut "vanhoihin" tikapuihin kiiltäviä ruuveja päälle näkyviin. Tarkoitus oli myös saada puut suunnilleen samalle etäisyydelle toisistaan, mutta en ollut senkään suhteen turhan tarkka. Mittanauhalla suoritetun merkitse-ruuvaa-systeemin sijaan otin lähistöltä löytyvän oksan ja käytin sitä välimatkan merkitsemiseen. Ei aina tarvii olla niin kauheen tarkka!

Siinä ne sitten ovat paikallaan, vaatteita odottelemassa. Ajatus tosiaan on, että tuohon voi huoletta heittää vaatteet, joita ei vielä kerran jälkeen halua pestä. Lisäksi tuohon voi ripustaa pyyhkeen, päiväpeiton... Lopputulos toimii ainakin omasta mielestäni, nyt kun saisin vielä tuon puoliskon koulutettua siihen, että hän todella laittaa vaatteensa siihen....

Taivaallinen jauheliha

Yhden asian tiedän: Remonttiblogin kirjoittaminen on harvinaisen hankalaa silloin, kun remontti ei etene. Kirjoitusintoa olisi, mutta en viitsi tänne kirjoittaa päivisin "vein tänään roskat ja söin"- päivityksiä. Ja yllätys yllätys, tänäänkään minulla ei ole mitään tähdellistä kerrottavaa! Allekirjoittanutta painaa lähestyvä selkälääkäri ja puoliskoa työkiireet - ei ole paljon mitään siis tullut tehtyä. No okei, tänään maalasin ovenpielet loppuun, mutta en koe sitä nyt tarpeeksi suureksi asiaksi käsitellekseni ko. asiaa tätä enempää.

No mutta hei, jotain tähdellistä tänään tapahtui!

TADAA! Keittiön käyttöönotto (jollei pakastepizzan lämmitystä lasketa). Voin kertoa, että jauhelihan paistaminen ei ole ikinä ollut yhtä nautinnollista! Toki vielä sähköhommat ovat vähän kesken (kuten ehkä kuvasta näkyy?) , mutta nyt kuitenkin kaikki kodinkoneet astianpesukonetta lukuunottamatta ovat käytössä. Luultavasti monet lukijat (tai siis te kaikki kolme) miettivät, että naurettava riemun asia. Ehkä onkin, mutta itselle tämä oli suuri asia. MIKSI? Siksi, että tässä ollaan oltu ilman keittiökoneita jo kuukausia. Ruokaa rakastavalle ihmiselle tuollainen kokkailusta erossa oleminen on suorastaan tuskaa! Kyllä tämä tästä valmistuu -lause on tullut kyllä kulutettua totaalisen loppuun, mutta nyt taidan ensimmäisiä kertoja uskoa sen itsekin. Loppuviikosta meille pitäisi ilmaantua vaihtolava pihaan, jotta saadaan siivottua rojuja oikein urakalla pois - niin sisältä kuin ulkoa. Luulen, että kun rojut saadaan pois, alkaa kämppä näyttämään melko lailla erilaiselta. Sitä odotellessa siis!

Mirror mirror on the wall...

Taas on yksi juhannus takanapäin. Olen yleensä viettänyt sitä mökkimaisemissa, mutta tänä vuonna jäin kotioloihin selkäkipujen vuoksi. Puolisko tosiaan lähti viettämään mökkiviikonloppua sukulaistensa luo, ja luulen, että hän potee jonkinasteisia jälkioloja vielä pari päivää - sen verran railakasta oli tainnut olla... Itse sen sijaan vierailin veljeni ja hänen vaimokkeensa luona syömässä ja paljuilemassa, samassa tuli myös vanhempia tavattua. Mukava, joskin edellisiin verrattuna hyvin rauhallinen juhannus siis! Vaikka juhlittua ei tullut, syötyä tuli! Olen vieläkin lievässä ähkyssä... Seuraava kuva ehkä paljastaa syynkin tähän oloon:

Siinä nimittäin yöttömän yön "kevyt" yöpala. Pirun hyväähän tuo oli, mutta sitä tuli syötyä ihan liikaa! Tosin jos joku tuota minulle nyt tarjoisi, söisin! (Heheh, porsas...)

No mutta, palataan taas siihen remonttiin, josta tämä blogi yrittää kertoa! Juhannuksena en pienen siivoilun lisäksi tehnyt oikeastaan mitään, KUNNES sain lauantaina idean: Eteisen ikkuna. Sille on tehtävä jotain, ja heti. (ofkoors.)

Tässä siis kyseinen projekti ennen... Tuo ikkuna osoittaa toiseen eteiseen, jossa se on peitetty verholla. Eli toisinsanottuna, täysin turha yksilö. En kuitenkaan halunnut laittaa tuohonkin verhoa, vaan kaipasin siihen jotain muuta, joka ehkä jollain tasolla avartaisi pikkuriikkistä kylmäeteistä. Ja mikäs sen paremmin sen tekisi, kuin peili.

Projekti alkoi ikkunan teippauksilla, jonka jälkeen maalasin ikkunan pokat kahteen kertaan valkoisella kalustemaalilla. (Sillä samalla monikäyttömaalilla, jota löytyy muun muassa yöpöydistä..) Sitten vain teipit pois, ja peilikalvoa päälle! Tosin se olikin sitten hieman epämukavampaa.. Kaikki pikkuryppyset nimittäin näkyvät lopputuloksessa, joten se on saatava kerralla paikalleen. Yksin tehtynä se ei ole kovin helppoa... Kahden hukkapalan ja noin 57 kirosanan jälkeen kalvot olivat kuitenkin paikallaan, ja lopputulos näyttää pitkälti tältä:

Until today

Näin juhannuksen alla ajattelin vähän kasata ajatuksia (ja kuvia) siitä, mitä tässä on tullut tehtyä. Läheskään kaikkea ei kuvista löydy, vaan nuo kokoelmat toimivat lähinnä minikollaaseina tehdyistä jutuista.

Koska ihmisen pitää olla järjestelmällinen edes jossain, kasasin kolme eri kollaasia: Yksi keskittyy remonttiin, yksi puutarhaan ja yksi muuhun elämään.

Le remontti.

 Alunperin laitoin tuohon kollaasiin kuvan lattian hiomisesta, mutta pelkkä kuvan katsominen nostaa kylmän hien pintaan, joten sitä hirvitystä ei tuolta lyödy! Tuossa itseasiassa on remontista vain siistimpiä osia/lopputuloksia - kollaasi olisi melko erilainen, jos olisin koonnut siihen kuvia esim. koolauksesta, hiomisesta, leivinuunin käsittelystä ja purkutöistä. 

Ja mites se puutarhurointi? 

Löytyy kukkapenkkiä, maitokärryä, puuöljyä... Paljon on lapiolla ollut töitä ja paljon olisi jäljelläkin. Melkoisesti tuo on kuitenkin jo muuttunut, vaikka niin sanottuja radikaaleja muutoksia ei olekaan tehty. Kyllä meille vielä JOSKUS tulee terassi katoksineen, palju ja autotalli. Mutta ei ihan heti, ei pysty!

Ja koska tässä kohdin varmasti suorastaan silmät syyhyävät jännityksestä kollaasi nro 3:n takia, siirrytään siihen: Muu elämä.

On grilliä (muistattehan vielä haravagrillin?), donitsia, lomailua ja koirailua. Välillä on pakko antaa itselleen aikaa muuhunkin, ettei hermot pala totaalisesti loppuun. Nyt voin hyvillä mielin sanoa, että tähän astiset projektit alkavat olla oikein hyvässä vaiheessa: MH + OH ovat jo käytössä, lisäksi puolisko kytki tänään keittiön kodinkoneet kiinni. Yritän juhannuksen aikana hieman siivoilla ja järjestellä paikkoja, ellen taas keksi jotain uutta projektia....

Juhannus tosiaan meidän taloudessa vietetään siten, että puolisko ja Pipa lähtevät sukuloimaan Lahden suuntaan, itse jään pikkuotuksen kanssa kotivahdiksi. Selkä on taas siinä kunnossa, että turha yrittää poistua kotoa. Ehkä puoliskokin ansaitsee välillä lomaa aina-niin-rauhallisesta-ja-ihanasta avovaimostaan...

Project: baby poo

Ah, ihana viikonloppu takana - oltiin juhlimassa puoliskon serkun häitä. Hienot puitteet, hyvää ruokaa, kaunis hääpari jan hauskaa seuraa. Juhlittua tulikin oikein olan (tai pitäisikö sanoa selän) takaa, ja sen huomaa.. Hyvä että kävelemään pystyy, mutta kerran sitä vain juhlitaan.

Väsymystä on ollut melkoisesti tänäänkin ilmassa, joten suuria edistysaskeleita ei tosiaankaan ole tapahtunut. Päätin kuitenkin viimeistellä taas yhden pikkuprojektin, jotta tulisi edes jotain tehtyä. Näin ollen tällä kertaa projektina oli ulko-oven maalausprojektin loppuunsaattaminen. Kyseinen projekti on ollut tiedossa talon ostosta asti, sillä en ikinä ole ollut erityisen viehättynyt tästä sävystä, jolle en keksi muuta vertauskohdetta kuin vauvankakka.

Before

Maalina toimi Futura Aqua 40, puolikiiltävä kalustemaali. Tarttui kyllä yllättävän hyvin, vaikka ehkä hieman pohjatöissä laiskottelinkin... Kolme kerrosta maalia kuitenkin vaadittiin, jotta lopputulos kelpasi maalarille.

Alla olevasta kuvasta voitte todeta, että yksi kerros maalia ei IHAN riittänyt...

Seepraovi?

 

 

 

And ready. Tarkoituksena on maalata vielä ovenkarmit sekä ikkunanpuitteet, koska tämän seinustan maali on jokseenkin kärsinyt... Lopputulos tulee siis vielä hieman muuttumaan, mutta ah, ihanaa - no more baby poo!

Yöpöytien tuunaus

Ilokseni voin todeta, että jälleen yksi pikkuprojekti valmistui! Kyseessä ovat yöpöydät, jotka tuunasin sisustukseen sopiviksi.

Olen koko yhteiselomme ajan etsinyt meille samanlaisia yöpöytiä, mutta en ole niitä koskaan raaskinut ostaa. Tällä kertaa kävi tuuri, sillä kaksi yöpöytää eivät maksaneet minulle sentin senttiä - kiitos Facebookin tavarankierrätysryhmän! Tällaiset yöpöydät siis olivat:

Tiesin alusta alkaen, että haluan pöydistä valkoiset. Lisäksi vetimiin halusin jotain pikkublingiä, mutta kuitenkin sen verran rajallisesti, ettei puolisko saa kohtausta... Joten ei muuta kuin maalaamaan!

Sisätilojemme ollessa täydellisessä kaaoksessa päätin maalata pöydät ulkona, siellä kun on tilaa! Tosin voin kertoa, että kannattaa vähän tarkkailla säätä... Yhtenä iltana puolisko oli pelastanut pöydät sateelta, kun olin ne sinne unohtanut.. HUPS?

Maalina käytin Teknoksen kalustemaalia, Futura Aqua 40. En kuitenkaan halunnnut puhdasta valkoista, vaan inan pehmennetyn sävyn, jota käytän myös muualla talomme maalailuprojekteissa. Näin ollen minun ei myöskään tarvitse ostaa montaa eri purkkia, vaan voin käyttää samaa tuotetta, samaa sävyä missä tahansa. Näppärää!

Näppärästä kaukana sen sijaan oli vetimen ostaminen. Löysin netistä ihania, persoonallisia nuppeja, mutta niiden postitus olisi ollut tuhottoman kallista. Kerran kävin Bauhaussissa muilla asioilla, ja löysin nupit sieltä! Hintaakin oli vain pari euroa kappale.

No mutta enivei, viisi kerrosta maalia sitten tuli pöytiin tuhrattua. Ihan vain sen takia, että lopputulos ei koskaan minua miellyttänyt. Onneksi tuon viidennen kerroksen jälkeen olin tyytyväinen!  Tältä ne siis näyttävät *fanfaarimusiikki*

Lähikuva nupista

On niissä vähän eroa!

Seuraava pikkuprojekti alkoi tänään, raportoin siitä jahka se valmistuu! Nämä pikkuhommat on kaikkein mukavimpia, koska niitä voi tehdä silloin kun pystyy/jaksaa/viitsii, eikä tarvitse stressata turhia. Tosin pahaa näissä on se, että näihin jää koukkuun! Aina on keksittävä uusia pikkujuttuja, jotta pääsee väkertämään. Ei se vielä haittaa, koska kämppä on vielä suht tyhjillään. Vuoden päästä täällä voi olla tilanne toinen!

Laiskaa remppailua

Tinttantinttan, taas on hetki edellisestä postauksesta kulunut! Mutta ei sen puoleen - mitään merkittävää kerrottavaa ei edelleenkään ole. Kerrotaan silti edes jotain hömppää!

Viikonloppu sujui pääosin kotona, käväistiin tosin molempien vanhempien luona pikavisiiteillä. Omien vanhempieni luona käydessä puolisko taisi kokea jonkinlaisen heräämisen, tai niin luulen... Äitini nimittäin rakastaa maanviljelyä, ja se onkin hänen tärkeä harrastuksensa, johon isäni on vedetty mukaan. Puolisko sitten kierteli siellä maita ja mantuja näitä viljelyksiä katsellen, ja kotiin tullessamme hän ilmoitti haluavansa oman kasvimaan. Luulin hänen vitsailevan, mutta toisin kävi... Tunnin kuluttua pihallamme oli jo pari viljelypalstaa kaivettuna, jotka nyt odottelevat multakuorman saapumista.

Minä en valita, ihanaa jos hän edes hieman innostuisi tästä puutarhanhoidosta niin kuin minäkin!

Itse olen tehnyt lähinnä maalaushommia, joista suurin osa on kuvaamatta. Tässä kuitenkin yksi (keskeneräinen) projekti: Terassikalusteiden käsittely. Kuvassa näkyvä pöytä on jo valmis, edessä oleva laatikko on kertaalleen käsitelty, takana oleva loota sen sijaan käsittelemätön. Ihan kiva saada pienellä työllä suht isoja muutoksia, sillä tuollainenkin värimaailman muuttaminen tekee heti yleisilmeestä siistitymmän.

Mutta muuten ei olla tehty yhtään mitään. Puolisko varmaan tällä viikolla jatkaa keittiön sähköjen vetämistä, itse yritän puuhata maalaustöiden parissa lisää. Siivotakin pitäisi...

Ja mitäs ne meidän karvaiset lapsoset? Pipa rakastaa kesää, kuumuutta ja etenkin uimista. Tuo pikkupirpana sen sijaan istuu varjossa ja alkaa murjottaa, jos joutuu uimaan... Sinäänsä hauska, että Pipa toimii minun uintikaverinani samalla kun Dana voi istua puoliskon kanssa kuumuutta pakoilemassa! Lisäksi uudesta sohvasta on muodostunut heidän lempipaikkansa (yllätys....)

Pöheiköstä vinoksi kivilaatikoksi

Ah, kesäkesä! Olen ehdottomasti kesäihminen - rakastan helteitä, auringonpalvontaa ja etenkin kylmää jäätelöä! Mutta voin kertoa, että lämpötilojen ylittäessä 25astetta kivien roudaaminen on melkoisen epäkivaa!! Toki on myönnettävä, että enhän minä niin hirveästi niitä kiviä roudannut, lähinnä heiluin lapion kanssa sen mitä pystyin. Mutta kuuma tuli siinäkin!

Projektina oli siis (toistaiseksi) viimeinen suunnittelemani kukkapenkki, joka tulisi talon oikealle puolelle kuvassa näkyvän epämääräisen pöheikön tilalle.

Tuo pöheikkö oli kaivettava ylös ja keksittävä jokin muutos, koska ruohonleikkurilla ei tuota saa kunnolla leikeltyä. Lisäksi ruoho kasvoi paikoitellen vain tupoissa, joten ei se kovin kauniskaan ollut. Lisäksi sisälläni herännyt puutarhuri on jo kirjannut ylös lukuisien kukkaistutusten mahdollisuuksia ko. seinustalle...

Tässä kuvaa maan möyhimisen jälkeen.

Kivet laitettiin tuohon nyt siten, että muoto on suunnilleen oikea (tosin vino, mutta teeskentele ettet näe sitä). Tuota projektia ei hoidettu loppuun asti tällä kertaa, koska kukkia repiessä kävi ilmi, että kyseisessä pikkupläntissä on muutamia muurahaisten pesiä ja jonkinsortin hämähäkkien kokoontumisluola. Kumpikaan meistä ei siis olisi edes tohtinut alkaa kaivelemaan maata yhtään enempää noiden otusten seurana, joten seuraava askel onkin maan myrkyttäminen, jotta kaikki pikkukukkaliinit eivät sitten heti jää ötöjen syötäviksi.

Myrkytyksen jälkeen tuota maata tullaan nostamaan reippaasti ylöspäin, jotta se on samalla tasolla, kuin talon edessä oleva istutus. Sitten tietty vielä multaa ja niitä kukkasia! Mutta nyt näky on suunnilleen tämä:

Tämän lisäksi tällä viikolla on tehty melkoisesti erilaisia maalaushommia, mutta ne ovat vieläkin kaikki hippasen vaiheessa. Syy tähän keskeneräisyyteen on yksinkertaisesti se, että pari päivää on käytetty vain ja ainoastaan auringonpalvomiselle. Kesä on kuitenkin niin lyhyt, että pakko siitä on nauttiakin!

Pikku paketin saapumispäivä

Hyvää alkanutta viikkoa! Meillähän viikonloppu meni hyvin rauhallisesti, sillä oltiin molemmat melko väsyksissä. Mutta tänään jatkuivat työt!

Kaverin kanssa jatkettiin tänään pihahommia, eli kivihommia taas. Tällä kertaa melko vähän, koska päätettiin reunustaa vain kasvimaan ympäristö tänään - muu päivä kulutettiin maalaustöissä, mutta niistä kuvatodisteita ei tänään tipu!

Sen sijaan kuvallisia todisteita on luvassa uudesta sisustuselementistämme, joka saapui (vihdoin) tänään! Hätkähdin pakkaukset nähdessäni, sillä kaksi pakettia täyttivät koko olohuoneen... Kuljetusfirman miehetkin pelottelivat toteamalla: "Näitä on vielä neljä lisää!"

No ei ollut, thank god. Perhana kehtas huijata.

Kyllä noita paketteja avatessa mietti, että tuleeko tämä ikinä mahtumaan sille tarkoitettuun paikkaan... Tilaus kun suoritettiin jo helmikuun puolella, joten olimme unohtaneet jo sohvan kokoluokan... (ja itse olin kyllä unohtanut lähes kaiken muunkin, paitsi ruskean värin.)

Sohvan nähdessäni tosin muistin samantien, miten sen värin kanssa tuskailtiin; kokonaan kangasta, mokkanahkaa vai kiiltonahkaa, kuviotyynyä vai ei tyynyjä... vaivaivai...(kunnia sille äärimmäisen kärsivälliselle myyjälle - kestit painajaisasiakkaita hyvin!) Mutta tämä lopputulema on kyllä vähintäänkin mieluista!

Ja onneksemme sohva myös mahtui täydellisesti paikkaansa. Tosin se oli lievästi isompi, mitä oletimme... No, eipä tuonne paljoa muuta tarvitsekaan mahtua!