Seuraavan viikon juonipaljastuksia

 Varoitan: Tämä postaus ei esittele remontin tuloksia, etenemistä tai muutakaan. Tämä on puhdas tunteenpurkaus.

Pari viikkoa sitten tuntui, että energiaa on vaikka mihin. Tuli pykättyä terassia, aloitettua pikkueteisen remppa, siivottua oikein urakalla. Lisäksi kouluhommat etenivät hiljalleen, koirat voivat hyvin ja itsellekin alkoi ehjä elämä palautua pikkuhiljaa. Ei sillä, että selkävaivat olisivat missään kohtaa poistuneet, mutta hetken ne tuntuivat helpottavan, tosin satunnaisesti. Tämä satunnainen "semi jees"-olotila kuitenkin karsiutui  nopsaan, joten otin pikapuhelun lääkärille. Akuuttikäynti poliklinikalla ja toteamus, ettei tila ole parantunut mihinkään - päinvastoin. Leikkausaika annettiin akuuttina viikon päähän, eli ensi keskiviikkoon.

Paniikin ja ahdistuksen jälkeen saavuttiin nykytilaan... Tällä hetkellä ollaan suorastaan riemun rajoilla, kun kaikki edellä mainitut tunteet ja unenpuute alkavat sekoittua keskenään. Kahden vuorokauden kuluttua meitsi (oletettavasti) makaa sairaalanpedillä. Ahdistavaa.

Ahdistavampaa tästä tekee se, että kaikki perhanan projektit jää kesken. Yritän toki sutia kaikki pikkuhommat loppuun, jotta tänne ei jäisi täysi kaaos päälle. Eipä se kyllä paljoa lohduta tällaista ikiliikkujaa, sillä päässä pomppii jatkuvasti tieto siitä, että kuuteen viikkoon ei sa tehdä yhtään mitään. Viime vuonna olin polvileikkauksessa, jolloin kulkeminen oli melko hankalaa, mutta sain kuitenkin tehdä ja touhuta sallituissa rajoissa. Ja silloinkin meinasin juosta päin seinää, koska pää tuntui halkeavan tylsyydestä. Ja nyt olisi taas sama edessä, tosin sallittujen asioiden lista on rajattu pitkälti kolmeen asiaan: Saa syödä (tosin ei kokata), nukkua (tosin välillä pitää liikkua) ja vähäsen liikkua (mutta vain kävellä).

Elämäähän tämä on, minkäs sille mahtaa. Onneksi oltiin viime viikonloppuna Vaasassa tapaamassa puoliskon sukulaisia - sai ainakin hetkeksi muuta ajateltavaa. (Oli muuten hauska viikonloppu, kiitos kaikille jotka tunnustavat olleensa mukana!) Huomenna yritän saada vielä kasattua kuviksi viime päivien etenemisen. Näihin kuviin ja tunnelmiin, suuntaan nukkumaan ja huomenna vietellään viimeistä "vapauden" päivää.