keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Kaaoksen keskellä

Kuvittele tilanne: Sinulla on hetkellisesti kaksi kotia. Toinen on täynnä remonttipölyä, kipsilevyä, työkaluja ja pahvilautasia. Toinen sen sijaan on täynnä pahvilaatikoita ja roskia, koska et ehdi tekemään siellä muuta nukkua pakolliset 8h, jos tuuri käy. Näistä jälkimmäinen on se, jonka tulisi olla tyhjä ja siivottu viikon päästä. Ensimmäinen kuvailtu kohde sen sijaan on viikon päästä makuuhuoneesi. Sen lisäksi, että yrität tyhjentää toista ja rempata toista, tulisi kirjoittaa gradua (tai jos tarkkoja ollaan käydä luennoilla ja demoilla, kirjoittaa gradua ja muutama raporttikin), hoitaa koirat, tehdä töitä ja syödä. Kavereitakin näet, tietysti. Tosin viimeisen viikon aikana olet nähnyt heitä vain jos olet saanut heidät avustamaan itseäsi tässä kaaoksessa.

Edellä kuvailtu tilanne on tiivistettynä oma elämäni viimeisen viikon ajalta. VIIKON! Aika tuntuu kyllä pidemmältä, mutta ehkä se johtuu näistä päivistä, jotka ovat venahtaneet lievästi sanottuna pitkiksi. Tänäänkin tultiin kotiin n. 30min sitten, ja matkaan lähdettiin jo aamulla aikaisin. Myönnettäköön, että poiketen muista päivistä en ole viettänyt koko päivää remppaamassa - aloitin päiväni nimittäin pakkaamalla! Pakkaaminen on kyllä yksi rasittavimpia asioita tässä projektissa... Kamat laatikoihin, laatikot kiinni, merkinnät päälle. Laatikot hissiin. Laatikot autoon. Takaisin hissiin hakemaan lisää laatikoita ja uudestaan... Ja miksi tämä rumba tehdään? Vain siksi, jotta voidaan roudata ne laatikot uuteen paikkaan ja purkaa kaikki huolella pakatut tavarat! Meillekin tätä tavaraa on kertynyt melkolailla, joten tuota pakkaamista ja kuljettamista riittää, kuten näette alla olevassa kuvassa...

Tämä sisustuselementtinä toimiva pahvilaatikkovuori sisältää n. puolet tavaroistamme, pois lukien vaatteet...
 Jottei tämä postaus olisi yhtä negatiivista hölpötystä, on pakko kertoa jotain positiivistakin. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.....

KIPSILEVYJÄ! SEINÄSSÄ! JES! Huone alkaa todella muotoutua silmissä! Ja turkulaisittain totean: ei ollenkka huano! Puolisko oli sen verran toiveikas, että oletti huomenna laittavansa loputkin levyt seinään ja aloittavansa kattopaneelien kiinnityksen. Toivotaan että näin todella on, voitaisiin sitten lähteä hyvillä mielin reissuun viikonlopuksi :) Palaamme asiaan huomenna, katsotaan missä fiiliksissä silloin pyöritään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti