....Tai sitten ei. Tarkoituksena tosin oli hioa lattia valmiiksi, mutta ei. Ei sitten millään ei. Tiedätkö sen tunteen, kun kaikki muu kiinnostaa, paitsi se, mitä todella pitäisi tehdä? Tänään koin juuri sen tunteen. Mulla oli nimittäin kaksi vaihtoehtoa: joko teen koulutöitä tai sitten hion lattiaa. No, kumpaakaan en saanut loppuun.
No okei, kumpaakaan en tehnyt juurikaan.
No okei, en tehnyt kumpaakaan YHTÄÄN. Ja arvaapa mitä? Ei kiinnosta. Ei tänään.
Kuulostanpa vihaiselta, mutta en todellisuudessa ole. Jostain syystä iski kauhea turhautuminen tänään, kun nyt neljän viikon (kuukausi, wau <3) koko talo ei olekaan vielä valmis. Oliko se yllätys, no ei!! Mutta silti, turhauduin. Ja purkasin tämän tottakai kunnon paasauksella lounaan ääressä eräälle hyvälle ystävälleni (kiitos kuuntelukorvista J!) sekä myöhemmin puoliskolleni. Jälkimmäinen näistä totesi: "Olisko ehkä aika hengittää syvään ja ottaa rauhassa, kun ei tässä ole mikään kiire." Taisin asiaan kuuluvasti vastata itselleni tuttuun tapaan "No v***u ei." Mutta noin kahden minuutin kuluttua oli pakko myöntää, että hän oli oikeassa. Turha sitä on itseltään vaatia liikoja, ja polttaa sitten hermonsa kaikista pienistäkin asioista. Maailmassa on ehkä suurempiakin murheita kuin se, että onko ne seinät kitattu tänään vai huomenna.
Joten noudatin hänen neuvoaan. Hiomisen, remppaamisen, siivoamisen ja koulutöiden sijaan en tehnyt illalla yhtään mitään edellä mainituista. Sen sijaan soitin veljeni vaimokkeelle, ja pyysin häntä pyörähtämään kaupassa kanssani. Ostettiin muutamia pieniä asioita, höpötettiin ja herkuteltiin. Tuli todella tarpeeseen, myönnän. Ehkä pitää yrittää antaa itselle vähän armoakin tässä touhussa, tai ainakin vähän "höllätä" näissä tavoitteissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti