Mites se sanonta meneekään.... Kun elämä potkii, potki takaisin? Potkisin kyllä JOS saisin nostettua jalkaani!
Viimekertaisen ilopostauksen jälkeen mielialani on vaihtunut täysin toiseen suuntaan, sillä onnistuin telomaan selkäni uudestaan. Tai itseasiassa en edes telonut sitä, vaan todellisuudessa heräsin aamulla jäätävään kipuun, lopputuloksena se, etten päässyt sängystä ylös itse.
Tiivistettynä edelliset pari päivää: En ole lääkäreillä ramppaamisen lisäksi tehnyt yhtään mitään, ja se ärsyttää ihan suunnattomasti! Huomenna onneksi saan kaverini auttamaan pihahommissa, joten saan edes kaikki aikoja sitten ostamani kukkasipulit maahan....
Sen verran ollaan kuitenkin edistytty, että puolisko sai tänään keittotason toimimaan. Testailtiin sitä hetki, aika siisti laitos! Ja - thank god - se lämpeää todella nopeasti! Ehkä hieman helpottaa sitten tulevaisuuden ärtymystiloja, kun ei tarvitse hitaan lieden takia kiukutella...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti